Näin asioiden järjestyttyä parempaan päin selvästi, olen ollut onnellinen hetken. Se onni hälveni kun sukulaisnainen on välillä pieni riesa. Rakas riesa, mutta sietämätön välillä. Jos en vastaa puhelimeen heti, hän soittaa ja soittaa ja soittaa..Sen jälkeen on vastaajassa viesti ettei hänellä ole mitään tärkeää, kunhan kyselee jotain postimerkin hintaa että ei tarvitse soittaa takaisin.

Nyt hehkutin tätä ajamani asian ratkeamista, hän lakonisesti totesi että nyt voitkin sitten sen poliisiasian perua. Sanoin että miten niin että onhan tässä kuluja tullut jo monen sadan euron edestä. Sukulaisnainen tolkuttaa että jos asiat ovat nyt kunnossa ja varmasti syyttäjäkin on siitä jo kuullut. Jäin suu auki äimistelemään että mikä ihmeen puskaradio kaupungilla muka on käytössä, että eihän se nyt noin mene. Meni totaalisesti hermot sitten kun piti rautalangasta vääntää että vaikka asiat on nyt ok niin se ei poista niitä papereita sieltä syyttäjältä automaaattisesti pöydältä. Sukulaisnainen alkoi puhumaan puheeni  päälle että minun pitäisi alkaa tekemään käsitöitä ja myymään niitä torilla. Sain kieleni hillittyä puhelun ajan kun juttu kääntyi onneksi BB-taloon.

Tänään oli pakko soittaa takaisin ja purkautua. Käsitöitä! Minä jolla on 7 käsityönumero ollut kautta aikain, myymään torille vaikean sosiaalisen pelkoni kanssa. Tuli sanottua aika ikävästi, vaikka vannotin sukulaisnaistani rakastavani mutta en tosiaan jaksa mitään ihme juttuja nyt. Väitellä ihan ilmiselviä asioita jotka eivät tule missään nimessä toimimaan. Onneksi hän lupasi olla soittamatta nyt pariin viikkoon, mikä käy minulle loistavasti. Oikeastaan voisin pitää parin viikon loman kaikista ympärillä olevista asioista ja lähteä lomamatkalle. Yksin. En ole koskaan yksin käynyt missään ja hirveä hinku olisi lähteä. Toisaalta se pelottaa mutta saisin tehdä juuri sitä mitä itse haluaisin. Taivastella nähtävyyksiä ja kokea jotain.