Ihan oikeasti, siis aikuisten oikeasti. Elämmekö me aikuiset niinkuin opetamme lapsiamme? Kaikista naurettavin opetuksemme lapsille on että kaikkien kanssa pitää leikkiä, ei saa toista kiusata ja syrjiä. Sitten me aikuiset ihmiset juoruamme toisista seläntakana pahaa, suljemme toisia aikuisia sosiaalisista verkostoista pois, emmekä haluakkaan tutustua toisiimme. Vaadimme lapsiamme tekemään sitä mitä me oikeasti aikuiset emme tekisi ikinä. Mennä nyt pyytämään anteeksi ja halaamaan ihmistä jota olemme sanoillamme satuttaneet. Ennemmin olemme loppuelämän puhumatta.

Työelämä, sinne olen nyt takaisin päässyt. Aikuisten ihmisten pariin, palkkapussin piiriin. Mahdollisuuteen ostaa jotain kaupasta, eikä olla käsi ojossa miehen lompakolla. Voin ostaa hyvällä mielellä jotain ihan turhaa. Vaikka itseruskettavaa sprayta kasvoille, että näyttäisin muka ulkomailla käyneeltä. Vaikkakin kaikki minut tuntevat tietävät etten ole kotoani poistunut kuukausiin kuin maitokaupassa. Turhuus on ihanaa, kun siihen on itse rahansa ansainnut.