1834693.jpg

Valo on minulle elinehto, enemmän kuin vesi ja ruoka. Ilman auringonvaloa kuihdun käppyrään, viimeinenkin virta karkaa kauas ulottumattomiin. Olen kun akku lopussa oleva kone, ilman mitään ajatustakaan käynnistymisestä.

Olen miettinyt mikä minua vaivaa. Olenko ´vain´ masentunut, vaikeasta sosiaalisesta pelosta kärsivä nainen. Välillä tuntuu että pakko olla jotain muutakin. AD/HD ja lievä narsistinen persoona, psykopaatin tunnusmerkeillä oleva löntys joka haaveilee ihan ihmeellisiä asioita. Unohtamatta maanisdepressiivistä luonteenpiirrettä maanisine kausineen. Omaan huonon itsetunnon jonka kuorrutan yliherkällä dramaattisella kuohunnalla jos joku uskaltaa kommentoida tekemisiäni.

Kudoin kaulaliinan. Positiivinen maaninen minäni teki sen, narsistinen persoonani rakasti sitä. Psykopaatin lailla tein sen melkein hetkessä. Depressiivinen ja huono itsetuntoni leimasi kaulaliinan surkeaksi, kaupasta saisi hienomman. Harkitsin ensin antavani sen joululahjaksi jollekkin tärkeälle ihmiselle, mutta pelkäsin että se saisi osakseen halveksuntaa. Kohtalona kaulaliinalla olisi jäädä jonkun kaapin nurkkaan, myöhemmin joutuen roskikseen. Päätin pitää kaulaliinan itse, vaikka joku sisälläni sanoo etten ansaitse sitä. Se ei ole tarpeeksi hyvä ja olet lapsellinen kun pidät itsetehtyä kaulaliinaa. Kuka sisälläni puhuu? Voisitko hypätä jorpakkoon ja ottaa nuo mielenterveydelliset viat matkassasi. Pärjäisin valtavan hyvin ilman teitä.