Olen nukkunut tänään neljän tunnin päiväunet. Pukkasin lapset aamulla tarhaan ja kömmin peiton alle. Heräsin kun tiesin olla vastassa toista lasta tarhasta. Väsymys on vain yltynyt viime viikkoina. Ei huvita ulkona oleminen, käperryn sisälle. Nyt päätin olla enempää, kuorin kaksi appelsiinia ja pistin valolampun päälle. Siis sellaisen joka auttaa pimeän ajan masennukseen. Valon määrällä on selvä syy yhteys uneni määrään, pystyn nyt syksyllä nukkumaan vaikka päivät ympäri. Kunhan saan jotain pehmeää pääni alle ja suht koht pehmeä alusta niin uni tulee.

En osaa millään asettua sellaisen ihmisen asemaan jolla ei tule uni. Ymmärrän että se on varmasti turhauttavaa, mutta voisin vaihtaa osia unettomuudesta kärsivän kanssa pariksi päiväksi. Tuntuu että jos unen määrä ei auta, on sama onko ylhäällä vai nukkuuko. Olen yhtä väsynyt kuin mennessäni nukkumaan.

Olen nyt työtön ja tuntuu että syrjäydyn entisestään. Pelkään onko minusta koskaan töihin, jaksanko ikinä tehdä säännöllistä työtä, kahdeksan tuntia päivässä. Jaksan kuukauden, mutta vuosi samassa työpaikassa olisi ihme. Onneksi on lääkäri pian, pitää varmaan ottaa puheeksi tämä asia.