Joskus tuntuu että loppuuko tämä koskaan. Huoli lapsista! Edellinen jupakka on edelleen käsittelyssä ja te aiemmin blogiani lukeneet voivat tämän asian kenties muistaa. Siitä ei sen enempää, sillä asia on kunnossa.

Nyt on suurempi sota käynnissä, se ei koske minua oikeastaan kuin himpun verran. Himpun verran tietenkin omia lapsianikin. Tämä on todella moraalisesti vaikea paikka. Juoruja kun kuulee, monesta suusta sekä tutuilta ja tuntemattomilta niin niihin uskoo. Sitten kun tutustuu juorujen kohteeseen, on taas toista mieltä. Sana sanaa vastaan. Maailman herkin ja räjähtävin asia ei ole ase vaan joukko äitejä joiden lapset ovat kenties olleet väärinkohdeltuja. Silloin silmät suurenevat, kielet alkavat kalkattaa, pulssi nousee ja ollaan valmiita lynkkaamaan se joka lapsia kaltoin kohtelee. Jos kohtelee.

Yöni menevät moraalini miettimisessä. Olen itse ollut monen juorun sekä väärinymmärryksen kohteena, ja tiedän kuinka inhoittavaa on olla sen kohteena. Jokainen äiti voi toisaalta antaa sympatiansa toiselle äidille joka käy vielä töissä. Käyn henkistä taistelua joka sekunti, kummalle vaa ´an puolelle kallistun. Tällä hetkellä olen päättänyt olla puolueeton. Sillä se jos mikä on vaikeinta, olla liittymättä suureen joukkoon vihaisia ihmisiä. Vielä kun uskaltaisi nousta heikomman puolelle, vaan se tarkoittaisi että voisin heittää hyvästit sosiaaliselle elämälle sekä lasteni hyvinvoinnille.

Elämä on vaikeaa. Menen huomenna töihin. Sairaslomani on nyt päättynyt, ja olen astumassa normaalin työssä käyvän rooliin. Kävin tilaamassa uudet silmälasit ja itkin paikallisen marketin xl-osastolla etten löydä mitään päälle pantavaa edullisesti. Piti valita haluanko mennä töihin keskellä talvea t-paidassa, niin avoinaisessa paidassa että tissit näkyy 2km päähän kaula-aukosta vai siinä raivostuttavassa vaakaraitapaidassa..Mikä lihottaa ja on niin mummomaista ja ankeaa. Olen lihonut vuoden aikana taas 10 kg ja en tiedä minne vatsamakkarani tunkisin ja tissini. Odottelen vielä sitä kokovartalosukkaa johon voisi läskit sujauttaa, ilman tunnetta että tukehtuu.

Ei sen puoleen, itsetunto nousi ravintolaillassa tässä taannoin. Olin aivan maani myynyt kun ei mitään päälle pantavaa, joten lähdin normaali vaatteissa liikenteeseen. Panostin vähän kasvoihini ja eikös ollut koko ilta joku mies nykimässä hiasta että läheppäs rouva tanssiin. Oma mies oli kerrankin(!!) ihan selvästi mustasukkainen. Hah, ei ihme että vei tanssimaan minut ekaa kertaa yhdessäolomme aikana. Olinhan jo kieltäytynyt niin monen miehen kutsusta ja saanut positiivista huomiota miehiltä..Okei, itsekehu haisee. Mutta tälläiselle maalaistollukalle joka on oikeasti ihan niin järkyttävä että lehmätkin säikähtää aamuisin, tämä oli nannaa. Ihan kiva oli flirtata pikkuhumalassa, eihän sitä nyt selvinpäin olisi mitään järkeä. Alkaisi joka hävettään sikana tai naurattaan että voi juma.